Nimi: Safira Crystal
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 25
Elementti: Maa
Ammatti: Hedepalatisin kurtisaani
Asema palatsissa: Neilikka, mutta toimittaa myös Unikon ja Pionin tehtäviä.
Asuinpaikka: Hedepalatsi
Maine: Safiras tunnetaan kohtuullisen hyvin Hedepalatsin työntekijänä.
Ulkomuoto:
Ihminen: Safira on kasvon piirteiltään ja ruumiiltaan varsin ihastuttava. Tämä on 170cm pitkä, sopusuhtainen ja muodokas. Ihonväri tällä on vaalea, mutta ei aivan valkoisen vaalea. Hiukset ovat pitkät, puoleen selkään asti ulottuvat, tuuheat ja oikealta väriltään kiiltävän vaaleansiniset. Silmien väri Safiralla on saman sävyiset kuin hiusten väri ja niiden muoto on mantelinen. Kasvojen muoto on ovaali.
Sieluneläin:Valkean sininen pehmoisen pörröinen alpakka, jonka säkä yltää 120cm. Sen sielunmuotoon kuuluu pitkä häntä, jossa on päässä pitkä lainehtivan pehmeä “tupsu”. Päässä Safiran sielunmuodossa on lisäksi Onyx antiloopin sarvet ja sään kohdalla on pitempää harjasmaista sinisenhohtoista lainehtivaa harjaa. Sorkkien tilalla on kaviot.
Luonne:
Safira on nainen, josta välittyy välittömästi ahkera ja työlleen omistautunut kuva. Tämä on luotettava niin työnantajaansa kuin asiakkaita kohtaan rakastaen työtänsä ja Hedepalatsia koko sydämestään. Safira tietää Hedepalatsin synkät salaisuudet ja sen, että useimmat, kuten se itse eivät koskaan tule pääsemään pois velkakierteestä, jonka nämä ovat luoneet käyttämällä työnantajansa antamia palveluja. Ja sen suhteen Safira on täysin sinut asian kanssa, koska nainen tietää, miten epämiellyttävää ja vaarallista elämä ilman Hedepalatsia on. Tai noh, ainakin Safiran mielestä vaarallista, tiedä sitten muiden työntekijöiden mielipiteistä. Pomoaan kohtaan Safira tuntee suurta kiitollisuutta ja arvostusta välittäen sen eteenpäin ja pitäen huolen, että muut tytöt ja naiset eivät pääse liian teräviksi kielestään. Safiran käsitykset moraalista ja etiikasta ovat vähintäänkin mielenkiintoiset, mutta se ei tee tästä varsinaisesti ilkeää ihmistä. Safira omistaa aimo annoksen huumorintajua ja tuolla on nauru herkässä. Nainen osaa juonitella ja olla petollinen, mutta varsinaisesti se ei kuulu Safiran tavanomaiseen käytökseen.
Menneisyys: Alunperin Safira on kotoisin Harlanin kaupungista, jossa tämä sai syntymä nimekseen Sophie Winston. Elämän lähtökohdat vain olivat jo alun alkaen huonolla tolallaan, sillä Sophie syntyi kolmanneksi lapseksi sekakäyttäjä perheeseen. Lapsuus, jos sitä edes saattoi lapsuudeksi sanoa, oli kaikin puolin epävakaa ja turvaton. Sophie ei varttunut ympäristössä, jossa tämä olisi saanut hyvää koulutusta tai ylipäätänsä minkäänlaista ohjetta hyvää elämään varten.
Sophie oli 12 vanha, kun tämä karkasi kotoaan. Elämä siitä asti oli yhtä taistelua olemassa olosta, sillä tuo matkasi portaalin kautta Nos Draganiin ja päätyi asumaan pääkaupungin huonoimmalle alueelle pummien ja narkkareiden sekaan. Sikäli, jos sitä onneksi saattoi sanoa, oli Sophie kotonaan nähnyt, mitä huumeet ja alkoholismi saivat ihmisille aikaan, joten tyttö osasi pysyä niistä kaukana, vaikka houkutuksia ja mahdollisuuksia niihin olisi ollut paljon. Elämä ei kohdellut lapsukaista hyvin, mutta tuo onnistui lyöttäytymään kahden vanhan pummin seuraan, joista yllättäen tulivat Sophielle lähes vanhempien kaltainen tuki. Omalla oudolla tavallaan.
Sophie olisi toimelias ja reipas alusta alkaen ja tämä onnistui saada itsensä ravintolan tiskariksi pian Nos Draganiin tulon jälkeen tehden siellä pitkiä vuoroja lähes ilmaiseksi. Lapselle ei juuri mitään maksettu, mutta sai tämä vaivoistaan jotain ja sen verran muu ravintolan henkilökunta sääli ahkeraa tyttöä, että nuo pitivät huoli, että tyttö sai aina päivältä roskiin menevät ruuat mukaansa tai sai syödä ne vuoronsa lopuksi.
Elämä rullassi ja Sophie kasvoi aikuiseksi työskennellen yhä siinä samaisessa ravintolassa, mutta ahkera työ oli tuottanut tulosta sen verran, että tyttö päässyt tarjoilijaksi. Eikä se ollut ihme, sillä Sophieasta oli kasvanut nuori, erittäin viehättävä ja kaunis nainen. Suorastaan silmiinpistävän kaunis, ahkera ja miellyttävän luontoinen. Mutta yhä tuo eli aivan kädestä suuhun niillä varoilla, mitä sai ja asui siinä samaisessa jumalan hylkäämässä talossa, missä kaksi siitä huolta pitänyttä pummia asuivat. Sääli vain, että toinen oli lopulta menehtynyt aivohalvaukseen ja toinen, yhä elossa oleva, teki hitaasti kuolemaa. Sophie, joka kaikesta huolimatta oli hyväsydäminen, käytti ne vähäiset varat vanhempana pitämänsä ihmisen kipujen lievittämiseen. Se ei päässyt eteenpäin, ei vaikka teki pitkiä päiviä ja raatoi itsensä näännyksiin. Mutta sitten… Eräs kerta yksi niistä monista ravintolan vakio asiakkaista lähestyi Sophieta kysymyksellä, joka pysäytti sen. “Olen nähnyt, kuinka ahkerasti teet täällä töitä ja kuinka omistaudut työllesi. Ja silti näen sinut täällä vuosien vaihtuessa toiseen. Olet kaunis ja sinusta voisi olla niin paljon parempaan ja voisit ansaita paljon enemmän. Mitä sanoisit, jos tulisit huomenna kahville kanssani ja juttelisimme lisää?” Niin oli tuo asiakas sanonut ja asiasta kiinnostunut Sophie lupasi tavata tämän.
Seuraavana päivänä Sophie tapasi paikallan olleen naisen ollessaan itse vasta 18 vuotias. Ja siellä kahvilassa Sophie muutti elämänsä täysin. Tuo sai kuulla minkä paikan asialla tätä tapaamaan pyytänyt ihminen oli ja millä asialla. Ja se, mitä Sophie kuuli, ei järkyttänyt sitä vaan ilman hetkeäkään epäröimättä, tuo tarttui tarjottuun mahdollisuuteen. Silloin Sophiella oli täysi ymmärrys siitä, mihin työhön se oli lähdössä ja mitä se tulisi tekemään ansaitakseen elantonsa. Eikä sitä hävettänyt hetkeäkään heittäytyä olemaan huora. Koska huorat söivät, olivat turvassa ja nukkuivat hyvin. Ja Sophie… Ei omistanut mitään noista ylellisyyksistä. Joten tavatessaan lopulta työsopimusta kirjoittaessa tulevan työnantajansa Rosanya Valoelin, kirjoitti tämä tarkoin ja harkitusti nimekseen Safira Crystal.